Prima innanzitutto sono stata in Finlandia quasi un mese, in città ma anche in maneggio con la mia cara amica, che da tanti anni monta i cavalli finlandesi. Stare li fuori dal campo a guardare come cavalcavano con un freddo "siberiano", piedi congelati. Ma comunque ne valeva la pena; é sempre bello vedere i cavalli e chiacchierare con Leka!
Guaradando i libri che riguardano un posto perduto (Karjala),ho trovato un foto del 1936, mio bisbisnonno con i cavalli.
Finnhorse/cavallo finlandese è un cavallo molto resistente e rurale. Infatti ha avuto dei impegni in guerra e lavoro nei campi, in bosco...
Ho trovato una poesia che mi piace molto. Questa poesia parla ai cavalli finlandesi. Anche essendo in linqua originale c'e la metto lo stesso. Se qualcuno vuole traduzione pasta che me la chiede...
Missä olisimmekaan ilman sinua,
sinä nelijalkainen, hallavaharjainen, märkäturpainen
ystävämme suomenhevonen.
sinä nelijalkainen, hallavaharjainen, märkäturpainen
ystävämme suomenhevonen.
Eipä ole mulla maailmassa muita:
on taivahan katto, maantien matto ja seininä metsien puita
ja kaverina suomenhevonen.
on taivahan katto, maantien matto ja seininä metsien puita
ja kaverina suomenhevonen.
Sulla ukkini raivasi pellot.
Missä lenteli aura, kohta heilimöi kaura,
ole hyvä, hevonen – ystäväni suomenhevonen.
Missä lenteli aura, kohta heilimöi kaura,
ole hyvä, hevonen – ystäväni suomenhevonen.
Ja kun Kannaksella ryskyivät tankit,
oli pakkanen, hanki – sinä olit konettakin luotettavampi
ystävämme, suomenhevonen.
oli pakkanen, hanki – sinä olit konettakin luotettavampi
ystävämme, suomenhevonen.
Nämä kylät ovat tyhjiksi käyneet.
Ei aurata teitä ja vanhuus vaivaa jääneitä,
vaan vielä on heitä – ja joku hevonen.
Ei aurata teitä ja vanhuus vaivaa jääneitä,
vaan vielä on heitä – ja joku hevonen.
Kun kerran minä erkanen täältä,
tämän maantien päältä, elämäni talvitien liukkaalta jäältä -
haudatkaa mut hevoiseni viereen.
tämän maantien päältä, elämäni talvitien liukkaalta jäältä -
haudatkaa mut hevoiseni viereen.
Missä olisimmekaan ilman sinua,
sinä nelijalkainen, hallavaharjainen, märkäturpainen
ystävämme suomenhevonen.
sinä nelijalkainen, hallavaharjainen, märkäturpainen
ystävämme suomenhevonen.
Eipä ole mulla maailmassa muita:
on taivahan katto, maantien matto ja seininä metsien puita
ja kaverina suomenhevonen.
on taivahan katto, maantien matto ja seininä metsien puita
ja kaverina suomenhevonen.
Poi un po di aggiornamento. Abbiamo venduto tutti i puledri e Nathan. Sono rimasti Fulmine, Nina e Fanny. Come una volta...
Nina é gravida e in primavera vedremo...
Leo (il cucciolotto)ha due mesi e cresce a vista d'occhio. Laika non vuole essere piu sù e continua a scappare per venire in casa.Emma è un amica fedele e non lascia mai FontanaFredda!
Emma,Leo e Vanessa sulla neve
A volte dico basta... i cavalli si, stanno bene in mezzo agli alberi intorno al pascolo ma quando nevica,come ieri, succedono casini. Bisognerebbe essere pronti all'arrivo della neve. Sempre la stessa "pappa" ripetuta ogni inverno. Gli alberi e i rami scesi sulla strada ma anche in mezzo ai paddok.
Ma se non cade la neve d’inverno quando dovrebbe
cadere? Sempre meglio che nevichi d’inverno piuttosto che d’estate, non
trovi?
Indubitabilmente. Ecco come bisogna prendere la vita. In effetti. Ma la vita, la vita degli uomini, non è come il tempo. Da un certo momento in poi non smette più di nevicare.
Raymond Queneau
Indubitabilmente. Ecco come bisogna prendere la vita. In effetti. Ma la vita, la vita degli uomini, non è come il tempo. Da un certo momento in poi non smette più di nevicare.
Raymond Queneau
